Barcelona 2001

Reissu

It-firman tuotekehityshommat vaativat jonkinsorttista tietojen päivitystä säännöllisin väliajoin, eikä kontaktien ylläpitokaan onnistu nurkissa kyhjöttäen. MS järjestää vuosittain kehittäjäseminaarin, josta saa hyvät tiedot nykyisistä ja aika hyvin myös tulevista tuotteista. Sisällytinpä kyseisen tilaisuuden vuotuiseen koulutusputkeeni. Seminaarin ajankohta sattuu aina heinäkuun alkuun, eli rohmuaa loma-ajasta viikon. Korvaukseksi loman menetyksestä keksin ajaa seminaariin mopolla, lentokoneen asemesta. Hyvänä puolena tässä vaihtoehdossa oli myös se, että vaimo sopi mukavasti LT:n takapenkille mukaan, eikä tuonut lisäkustannuksia. Tänä vuonna tuo seminaari järjestettiin Barcelonassa, joka tuntui sopivalta mopomatkan kohteelta.

1. päivä

Pakattiin liikaa rompetta LT:n laukuihin ja lähdettiin aamusta Helsinkiin Riston perään. Saatiin mies kiinni Hartolan jälkeen Pohjolan raitin ST1:llä. Taisi Riston tehdä mieli mukaan, mutta arpa oli heitetty. Putputeltiin Katajanokalle, jonotettiin Jettiin ja matkahan alkoikin sitten ihan oikeasti. Tavattiin Mr. Guinnes Bacchus-baarissa, ostettiin laivan kaupasta muutama olut ja painuttiin iltapäivänokosille. Illalla syötiin hyvin Adam & Evessä.

260 km.

2. päivä

Laiva saapui saksanmaalle klo 12. Heti kun saatiin peli irti liinoista suunnattiin baanalle kohti Münchenia. Aurinko paistoi ja moottoritie vei mopoa kuin lehmää keväällä. Neljän kieppeillä Nürnbergin korkeudella alkoi olla niin lämmintä, että tarkeni ottaa vuorit pois. Lämpömittari näytti +33 astetta.

Soiteltiin tuttaville ja mentiin kylään. Yö vietettiin Lentingin Etapissa. Illalla käytiin porukalla italialaisessa kuppilassa, jossa nautin spaghetti alio olio peperoncini con gamberetto -annokseni suurella mielihyvällä. Taisinpa ottaa vähän punaviiniäkin palanpainikkeeksi. Ilta alkoi viilentyä ja tihuutteli vettä. Mutta niinhän se Saksassa aina.

700/960.

3. päivä

Aamu norkoiltiin Lentingissä. Käytiin BMW kaupassa, josta olisi saanut sopivasti ajetun LT:n 25.900 DM:llä. Vuorit takaisin päälle ja pikkuteitä Bregenziin. Pitkillä valoilla ajaminen sai huomiota paikallisen liikenneopettajan toimesta, joka tuli valoja vilkutellen kaistalleni saakka opettamaan, että täällähän ei donnerwetter ajeta pitkillä valoilla. Vetäisin myös reissun täpärimmän ohituksen muutaman rekan välistä, jossa tuli jo muurahaisia housuun - ainakin takapenkillä. Ajotyyli kannattaa ihan oikeasti valita tietyypin mukaan. Säästimme Sveitsin moottoritiemaksun ajamalla Bodenseen pohjoispuolta Freiburgiin, jonka turisti-infosta saimme varauksen rautatieaseman hotelliin. Syötiin mäkissä, kun ei kauemmaskaan jaksettu lähteä. Minibaarista olutta päälle ja uni tuli.

460/1420

4. päivä

Alakerran parkkihallissa pysäköinti oli halpaa, ei maksanut mitään, mutta eipä kyllä selvinnyt miksi. Taisin ajaa "vahingossa" puomin ohi. Taas vuorit pois puvuista. Mulhousen ohi Ranskaan ja kohti Lyonin kiemuroita. Savolainen ei ymmärtänyt ranskanmaan viitoituksia tai paremminkin niiden puuttumista ja ajoin kunniakierroksen Lyonin kehätietä. Vitsi on siinä, että pohjois- ja eteläosa ranskasta ovat eri moottoritieyhtiöiden hallinnassa ja tietysti viitoitukset oman yhtiön teille ovat paremmat kuin kilpailijalle. Pikkuhiljaa alkoi jurnuttaa ja juuri ruuhkan alkaessa viiden kieppeillä siirryttiin Valencen liittymästä ulos ja saatiin turisti-infon nuorten (söpöjen) tyttösten avustuksella yöpaikka Park-hotellista, jonka eteen ajettiin perstuntumalla ruuhkan täyttämiä kaistoja ja sivuteitä pujotellen. Tutustuttiin vanhaan keskustaan josta löydettiin terasseja yhden pikkukaupungin tarpeiksi. Käytiin lystiksemme illalla yhdentoista aikaan kävelyllä moottoritien ylittävällä sillalla ja todettiin, että vieläkin kolme kaistaa etelään ihan tukossa. Olivat ranskalaisetkin matkalla Välimeren rantaan. Mopo oli kuitenkin peltioven takana ansaitussa levossa. Crepsit ja muutama olut ennen unia ja päivä oli pulkassa.

520/1940.

5. päivä

Kaunis aamu ja kuski sekoili kartan kanssa, eli päästiin pikkutielle motarin viereen. No seuraavasta takaisin motarille, muutama tankkaus ja oltiinkin Espanjassa.

Ruusujen lahti Costa Bravalla kuulosti upealta joten rannalle ja l'Estartit -nimiseen pikkukaupunkiin yöksi. Mukava rantahotelli ja vilkas rantaturismipaikka. Hetkittäin tuntui ihan lomalta ison tuopin ääressä. Ei nähty ensimmäistäkään suomalaista, mutta tanskalaisia tientukkeeksi saakka.

480/2420

6. päivä

Aamulla syötiin naapureiden aamupalat. Aamiaishuoneessa oli hienosti laitettu jokaiselle huoneelle oma pöytä. Huomasimme järjestelyn vasta kun aamiainen oli syöty ja ihmeteltiin miksi naapuri näyttää pitkää naamaa. Mopon mittari näytti varjossa +29, joten varustauduttiin peräti teepaidoilla ja suunnattiin rantatietä kohti Barcelonaa.

Hieno kippuratie, joka kannattaa käydä ajamassa jos ei satu olemaan muita menoja. Barcelonaan tultaessa käännyttiin ensin vasemmalle sitten oikealle alas Ramblaa ja taas oikealle suoraan hotelli Turinin eteen. Nopea suihku ylimmässä kerroksessa ja kipin kapin La Ramblalle. Opiskeltiin juomaan epsanjalaiseen kuohuviiniin tehtyä cavasangriaa, kun tavalloinen sangria tehdään punkkuun. Lisukkeeksi juomaan sekoitetaan jäitä, sitruunaa, appelsiinilohkoja, punaista vermuttia, konjakkia ja giniä - onpahan sitten sujuva iltapäiväjuoma.

180/2600

7. päivä

Opiskeltiin Barcelonan joukkoliikenteen salaisuuksia, kävin rekisteröitymässä seminaariin ja sain keltaisen repun. Tapasteltiin ja nautiskeltiin sangriaa Sagrada familiaa katsellen. Siinä se on varsinainen raksa. Sisäänpääsy ja opastettu kiertokäynti olisi maksanut 60 mk, ja jostain syystä nuukuus iski päälle. Näin jälkeenpäin kaduttaa - ehkä.

Lähdettiin katsastamaan Tibidabo, korkea kukkula Barcelonan länsipuolella jonka päälle on rakennettu kirkko. Ensin metrolla, sitten junalla, raitiovaunulla ja vielä "rinnevaunulla" loput. Näköala Barcelonaan on henkeäsalpaava, huvipuisto sen sijaan ei houkutellut kumpaakaan kun löysimme katukuppilan ja cervezaa.

Palasimme takaisin Ramblalle ja kokeilimme hotellimme vastapäisessä tapasbaarissa taas sangriaa. Isännän kanssa tuli erimielisyyttä hyvän sangrian mausta. Katalaani todisteli uuteen kannuun kaikki ainesosat tarkoin valvovan silmäni alla. Kun virheitä ei näyttänyt olevan ja kaikki juomat erikseen maistettuina olivat ihan ok, ei enää kehdannut kieltäytyä juomasta ja maksamasta - vaikka maku oli tosi tunkkainen. Selvittämättä jäi mikä siinä maistui homeelta, ei ainakaan punkku.

8. päivä

Vaimo lähti saattamaan koululaista metropysäkille ja hotellin ulko-ovella bongattiin suomalaisen näköinen nuori mies, joka tavoitteli taksia kadulta. Hihkaistiin, että oletkos Techediin matkalla? Vastauksena hämmästynyt nyökkäys ja vinkattiin Jukka mukaan metroasemalle. Ajettiin Metrolla bussipysäkille, jossa olikin sitten 500 m:n jono Gatesin järjestämiin busseihin.

Vietettiin tukeva luentopäivä jonka päätteeksi illalla jonotettiin Nordic "disaster" country drinks-tilaisuuteen, josta keltaisten reppujen jono kaljojen loputtua kesken valui pettyneenä rinnettä alas kohti keskustaa. Juhani, Antti ja Jari liityivät sangriaseurueeseen La Ramblalle. Otettiin me kyllä oluttakin.

9. päivä

Tiukasti luennoilla ja illalla Jukan kanssa Ramblalle. Ilta päätettiin Barcelonan tuoreimmassa irkkubaarissa Mr. Guinnessin seurassa. Jukka tosin häipyi Hard Rock Cafen 30 vuotisjuhliin ilmaisen lahjan toivossa (vaahtomuovinen avaimenperä, jonka sai kulutettuaan talon antimiin 2750 pesetaa).

10. päivä

Aamulla katsastettiin ristiriitojen kortteli, jossa on kolmen arkkitehdin persoonalliset luomukset ahdettu kaikki rinnakkain. Elämykset jatkuivat Barri Goticissa, josta löytyi aivan ihana posliinirihkamakauppa. Täytimme keltaisen repun lähes äärimmilleen, sisään saatiin tungettua enää kassillinen säilykkeitä. Reppuhan siis saapuu Suomeen Antin matkailuauton takapaksissa joskus elokuun alussa. Kulttuurinautintoja jatkettiin edelleen erotiikan museossa jonka jälkeen oltiinkin valmiit hotellihuoneeseen.

Muutama luento ja päälle tech-ed party. NetIQ jakoi standillään laserpointtereita jotka olivat selvästi liian kehittyneitä (advanced) välineitä nuorelle seminaariyleisölle, joka ei malttanut olla osoittamatta sivistyneisyyttään korostamalla juontajien eri ruumiinosia pienillä punaisilla pisteillä. Jos joku osaa sekoilla taksien kanssa enemmän kuin meidän seurueemme, niin ihmettelen - koko Barcelonan Olympiastadionalue kierrettiin jalkaisin mennen tullen.

11. päivä

Viimeinen päivä seminaaria, hervotonta rihkaman keräilyä esittelystandeillä. Illalla La Rambla, sangria, cava ja tapas - kuinkas muuten. Pakattiin tavarat ja Antti vei keltaisen repun mennessään. Saapas nähdä mitä sieltä vielä löytyykään.

12. päivä

Barcelonasta Lyonin pohjoispuolelle. Ranskassa ei kannata hukata motarin kuittia, muuten joutuu maksamaan pisimmän mahdollisen matkan mukaan. Asia tietysti selviää, jos mukana on joku muu tosite jolla voi osoittaa mitä kautta on kulkenut ja ainahan voi tietysti valittaa jälkeenpäinkin, jos löytyy tosite jota ei juuri siinä maksukopilla sattunut osumaan käteen. Pysähdyttiin motarin varteen Ibis-hotelliin, kun alkoi näyttää sateelta. Ensin sisälle ja suihkuun, sitten siirtämään mopoa parempaan parkkiin - VIRHE. Alkoi sataa ja paljon. Jopa puun alla kastui. Tyhmä ei tajunnut, että hotellin takapiha oli motarialueen ulkopuolella ja sinne olisi pitänyt ajaa läheisen Bourg en Bressin kylän kautta. Mopo oli kuitenkin turvassa hotellin respan edessä saksalaisen hääparin Viragon vieressä.

760/3360

13. päivä

Vuorit päälle ja Saksaan. Frankfurtissa raststättelle, läppäri esiin ja kännykällä verkkoon. Netistä kaivoin Villa Löwenherzin osoitteen ja soitin varauksen. Niinpä jatkettiin matkustajan takapään vastalauseista huolimatta vielä Kasselin ohi Lauendorfiin mopomiesten must-rastille. Tämä on tunnelmaltaan aivan erityinen paikka, jossa mopomies tuntee olevansa kotonaan - no riippuu tietysti millainen koti. Saatiin hyvät sapuskat ja neljä tuoppia olutta ynnä hyvät unet sikaisossa Teresiassa.

840/4200

14. päivä

Aamulla edellisen päivän kauhut olivat enää vain haaleita muistoja ja niinpä päätettiin siirtyä taas baanalle. Ensin pikkutietä pillipiiparin Hamelniin ja edelleen Hannoveriin, josta motaria Lyypekkiin päin. BP:n rekkakuppila osoittautui hyväksi ruokapaikaksi, upeat snitzelit. Loppumatkasta olisi tarvittu aurinkolaseja, joista kuitenkin oli irronnut toinen linssi joten paussilla piti opetella kartat ulkoa. Hyvä niin, sillä karttalaukun neppari umohtui tietysti auki ja niinpä joku onnellinen sai motarilla tuulilasilleen todella hyvän muovitetun keskieuroopan kartan ja Villa Löwenherzin kuitin. Kahdessa sadassa alkaa todella tapahtua kummia. Kun vaimon "vapaapäivä" sujui näin mukavasti satulassa, otettiin Lyypekissä SAS Radisson Senatorista huone kahdeksi yöksi ja sovittiin seuraavan päivän teemaksi "shop til you drop".

350/4550

15. päivä

Partakoneen lataus paikallisessa liikkeessä, oli nimittäin surissut akkunsa tyhjäksi sivulaukun puristuksessa. Aurinkolasit korjautettiin optikolla. Shoppailtiin muutamat ihanat kengät (oranssit 36,5 ja mustat 44,5). Kaksi pitkää, pfifferlingejä ja matjessilliä mummojen paikassa. Lyypekki on ihan jees. Täältä saa aivan erikoisia mansikoita jotka vaikuttavat suoraan oranssinvärisiin kenkiin. Konjakkia, viinassa liotettuja mansikoita ja kuohuviiniä, avot - saipa tytön helposti sänkyyn, ei tarvinnut kuin taluttaa.

16. päivä

Lyypekistä jonotettiin tie 104:n liikennevalojen kautta moottoritielle Rostockiin ja rantauduttiin Jetin terminaaliin.

140/4690

17. päivä

Ajeltiin Helsingistä kotiin. Siitä sen enempää.

280/4970

Paluu