Päivi, Risto, Tuula ja Juha Hollannissa ja vähän muuallakin

19.07.03 Jyväskylä - Helsinki

Sää suosi meitä poikia, kun lähdimme klo 13 kohti Helsinkiä. Tytöt läksivät matkaan huoltoautolla, johon varmuuden vuoksi hankittiin Navigaattori-rouva avustamaan pohjoissaksan ja hollannin reittivalinnoissa. Suunnitelmana oli, että pojat päräyttää mopoilla Alppien kautta Hollantiin ja työt menee suunnilleen suoraan. Matkan hyvänä tekosyynä oli tyttöjen potkupallokisat Hollannissa, missä Marjo oli joukkueensa mukana pelaamassa B-tyttöjen turnausta.

Hartolassa pysähdyttiin hyväksi toviksi Jari-Pekassa ja jatkettiin ajan tappamista vielä Tuuliharjassa. Huoltoauto ehdittiin pestä Pasilassa, mopot olivat muutenkin puhtaat. Katajanokan Nesteeltä sen verran bensaa tankkiin, ettei ihan saksan rannassa lopu. Sitten vaan Jetin jonoon, odottamaan sisäänpääsyä.

Rami vilkutteli meille ohiajavasta Suomenlinnan lautasta, ja varmisti vielä helisyttämällä Päiville. Mopot laivaan ja liinoihin, me oluelle ja syömään. Ei meinannut uni tulla, kun piti taas karttaa lukea. Tuli kuitenkin.

20.7.03 Warnemunde, Immenbarg

Jetillä lojumista ja perilletulon odotusta. Ulkoilutettiin uutta GPS:ää ja laitettiin siihen osoitteita. Saavuttiin aikataulussa rantaan ja lähdettiin etsimään hotelllia, jonka osoite oli syötetty rouvalle. Alkukangertelujen jälkeen oltiin hotellin pihassa ja siirryttiin iltatoimiin.

303 km

21.7.03 Warnemunde - Kitzbuhel

Aamulla koitti hellien jäähyväisten hetki. Pojat etelään ja tytöt sinne, mihin gps-rouva osasi ohjastaa. Tämä osuus reissusta on jonkun toisen kerrottava, mutta kuvahavaintojen mukaan lyhyesti näin:

Me mopomiehet suunnattiin vapaan nopeuden moottoritietä vallan penteleesti kohti Müncheniä. Totuushan on, että Golf GTI:kin antaa baanalla kovan vastuksen LT:lle. Se, että kaikista Mersun Sprinter pakuistakaan ei meinaa ohi päästä - oli yllätys.

Münchenin BMW Niederlassung oli pettymys, vaikka avulias aatu meidät sinne oikein auton perässä opastikin. Kyselin ohjekirjassa suositeltuja Kenwoodin PMR puhelimia ja pitkän pohdinnan jälkeen henkilökunta neuvoi meidät läheiseen Media Marktiin, mutta sielläpä ei koko vehkeestä tiedetty mitään. Eli taas se tavallinen tarina, myyjien tuotetietämys lähentelee nollaa kun ruvetaan kyselemään mihin tätä käytetään tai jopa miten tätä kannattaisi käyttää. Vettä alkoi tulla taivaan täydeltä - siispä taas tielle.

Suunnaksi Innsbruck ja koukkaus vanhaa 170 tietä Kitzbüheliin Frankin Motorrad Pensioniin.

Myöhästyttiin safkalta, joka tarjoillaan klo 19. Ei ennen - ei jälkeen. Vasikat elää juomallakin. Käytiin katsastamassa keskusta ja poikettiin Old Londonerissa, joka oli täynnä nuorempia ihmisiä. Jotenkin ei vaan olut uponnut, mutta suussa alkoi maistua uni.

956/1259 km.

22.7.03 Kitzbühel - Cortina d'Ampezzo - Innsbruck

Mutkatietä taivaaseen saakka. Grossi karisti taas moottoritieltä kerätyt turhat luulot ja nöyryytti mutkissa. Kokeilin miten ABS:ät toimivat alamäkeen ja pitoraja löytyi. Sain mukavat aaltokuviot eturenkaan sivuihin.

Jatkettiin Lienzin kautta suoraan Cortina d'Ampezzoon ja sieltä taas muutaman yrityksen jälkeen kohti Passo Falzaregoa ja Arabbaa jonka jälkeen alkaa se todellinen mutkatie Passo Pordoi. Pysähdyttiin Coloradoa muiostuttavissa maisemissa pastalle.

Vaimo oli katkera, kun soitin, että täällä sitä nyt ollaan italiassa ja spagettia on lautasella. Kaksi sakemannia vei winkkuja niin kovaa, ettei heti kehdattu tielle lähteä. Vähän myöhemmin pojat olivat parkissa ja ohittivat meidät taas pienen tauon aikana - onneksi, olisihan se ollut aika vaikea tunnustaa että vanha winkku meni vauhdilla ohi.

No sitten sai mutkamäen ajo riittää, kun suunnitelman mukaan oli ehdittävä illaksi Innsbruckiin. Suunnattiin kohti Bolzenia, josta päästiin motarille kohti Brenneriä. 911 Carrera näytti taivaan merkit motarilla ja lopulta pysähdyttiin rajalle tutkailemaan taivaan harmautta ja salamointia. Hetken päästä polulle ja - alkoi sataa. Insbruckiin tultaessa on loistava hotellivaraamo, josta kaksi ykköstä hotelli Innsbruckiin. Kummallekin oma huone, niin sai kuunnella rauhassa omaa kuorsausta, eikä tarvinnut välittää naapurista. Mopotkin pääsivät talliin oikein hissillä.

Hieman olutta, munakasta, simpukoita, viiniä ja kotitekoista irishcoffeeta, jonka jälkeen oltiin valmiita poikia nukkumaan.

470/1729 km

23.7.03 Innsbruck - Noordwijk

Syntymäpäivän aamu näytti kohtalaisen hyvältä ja kuivalta, mutta 10 km motaria länteen vakuutti, että hyvää ei seuraa. Tarkoitus oli lähteä pohjoiseen kohti Zugspitzea Fehrnpassin kautta mutta vuorilla salamoi ja laaksossakin satoi maahan saakka. Rohkeasti vuorit päälle ja satulaan kun sade hieman hellitti. Koska menosuunnassa pilkotti pikkuisen kirkasta taivasta, päätettiin jatkaa alkuperäisellä suunnitelmalla.

Lähdettiin Fehrnpassin yli Saksaan etsimään A7:n alkupäätä.

Pikkuisen oli hakusassa, kun kartalla oli alkupaikka, mutta tietä ei missään. Olihan se tarkemmin katsoen merkitty keskeneräiseksi, mutta väriero valmiin kanssa jäi huomaamatta. Ajeltiin kauniita pikkuteitä muiden moottoritielle pyrkivien kanssa kiltisti jonossa. Motarilla oltiinkin sitten jo puoliltapäivin.

Koneet laulamaan kohti pohjoista. A7, A8, A6, A61 päättyy Venloon. Taidettiin tankata kerran ennen Venloa. Vaihto Hollantiin kohti Utrechtia ja sieltä Leidenin ohi rantaan. Toisen kerran tankattiin Katwijkin kieppeillä Hollannin rannalla. Lyhyt paussi pidettiin jossain parkkipaikalla kanoja ihmetellen ja karttaa lukien. Saimmepa kosketuksen paikalliseen perinteeseenkin.

Toinen paussi tuli, kun kaadoin pyöräni pysäkiltä uukkaria tehdessä. LT:llä on taipumus tippua joskus hätäisen miehen käsistä, käännät tangon menosuuntaan ja sammutat moottorin tai muuten vaan hukkaat vedon, niin se on siinä. Minulle jo toinen kerta. Ja harvempi sitä yksin pystyyn nostaa. Jatkoimme vielä muutaman kilometrin määränpäähämme Noordwijkiin. Perillä odotti rouva, tosin ei se rouva, vaan tämä toinen rouva, joka puhelimen kanssa opasti meidät keskustasta kirkontornien mukaan hotellille juuri ennen kymmentä, eli keittiön kiinnimenoa.

No siellä kuitenkin oltiin, Romantik Hotel Het Hof Van Holland. Mahtoivatkohan tytöt käyttää väkivaltaa, että saivat kokin pysymään paikalla siihen saakka, että kavaljeerit saapuivat gourmet aterialle ajokamppeissa lähes tuhat kilometriä moottoritien saasteissa taivaltaneena. Sain kuitenkin käydä ensin vessassa. Juhlistettiin sitten Riston synttäriä ja painuttiin pehkuihin. En muista riisuinko ajokamppeita.

970/2699 km

24.7.03 Oleilua Noordwijkissa, Den Haagissa ja Amsterdamissa

Pitkä juttu, syntynee joskus ...

27.7.03 Noordwijk - Kööpenhamina

Puttgardeniin oli taas mukavat jonot, joista pääsi mopolla sujuvasti keulille lauttajonoon. Huoltoautolla oli tietysti vähän vaikeuksia. Odoteltiin Rödbyssä pari tuntia ja ehdittiin varata huoneet Scandicista, Köpiksen eteläpuolelta. Sitten saapuikin koko lössi, meidän rouvat ja tyttöjen bussi.

Eipä auttanut jäädä ihmettelemään, vaan nokka kohti pohjoista. Kööpenhamina odottaa. Jostain syystä gps-rouvan Tanskan kartasta ei löytynyt uutta moottoritietä ja niinpä se onneton eeva houkutteli tytöt vanhalle tielle. Niin, sitähän minäkin ihmettelen - Köpikseen kun oltiin menossa ja sinnehän on Puttgardenista parempi viitoitus kuin Roomaan? On se vaan niin mukavaa tuo tekniikka ja sen tuoma turvallisuuden tunne. Toisaalta vanha tie Lollandista Falsteriin ja Vordingborgin vanhan sillan yli Själlantiin on hieno nähtävyys sekin - silta on kapea kuin mikä ja notkuu hienosti rekkojen alla. Ne joutuvat kääntämään peilit sivuun ettei kolahda, jos kaksi sattuu vastakkaisista suunnista yhtäaikaa sillalle. Scandicin pihassa kuitenkin taas tavattiin.

817/3516 km

28.7.03 Onko Kööpenhamina kuin ennen?

Ei ole, sanoi Junnu Vainio. Meillä kuitenkin taitaa kokemukset olla myöhemmältä ajalta, joten päivän tarpomisen ja shoppailun jälkeen ei tullut varmuutta. Tivoli oli paikallaan ja Nyhavn oli - ihan siisti. Ströget ja muut kävelykadun pätkät mentiin eestaas ja ostettiin mitä kantaa jaksettiin. Hyvähän se on ostella kun on pakettiauto mukana. Jollain kohdalla meitä poikia on taas huijattu, luulen mä.

29.7.03 Kööpenhamina - Tukholma

Öresundin silta tunneleineen ja penkereineen on aika mahtava näky ainakin eka kertaa ajettaessa. Ja vaivaton tapa ylittää salmi.

Oli myös aika huimaa katseltavaa kun suomalainen Bandidos-porukka päästeli muodostelmassa Malmöstä eteemme moottoritielle. Viimeisenä ajoi ohituskaistajarru, joka säännöstelee ohittavien autojen lukumäärää. Ne jätkät ei selviä elämästä hengissä.

Ja siinä ne mahtavat näkymät sitten olivatkin Vätternin rantaa lukuunottamatta. Siinä on ainakin kolme huoltsikkaa joista Mannermaan innoittamana valitsin Grännan risteyksen jälkeen olevan Gyllene Utternin, mutta Vätterleden tai sitten se linnanraunion kohdalla oleva saattaisivat sittenkin olla parempia. Ehkä joskus toiste. Vähän ennen Tukholmaa meinasi tulla vettä, mutta ei. Uudet kamppeet olivat kuitenkin tarpeen.

676/4192 km

30.7.03 Helsinki - Jyväskylä

270/4462/35536 km