Riston ja Juhan SS1000 15.8.2006

Idea

Vaimon kanssa Sysmästä kotiin ajellessa eteen sattui mopo, jossa oli IBA:n rekisterialusta ja huomasin haluavani sellaisen. No senhän saa kun todistettavasti ajaa moottoripyörällä 1000 mailia alle 24 tunnissa. Risto suostui lähtemään kaveriksi. Itse asiassa innostui ihan pirusti ja lopulta houkutteli minutkin matkaan, kun aloin empiä tarkasteltuani sade- ja valoisuustilannetta suomenniemellä.

Reitti

Sääennusteiden mukaan kannattaisi suunnata pohjoiseen ja päivän pituuskin vielä puolsi tätä vaihtoehtoa. Päätettäväksi jäi edestakaisin Ivaloon tai sitten ympyräreittiä Sodankylän kautta takaisin. Kun en koskaan ole tykännyt ajaa samaa tietä edestakaisin, sain ideani läpi. Foreca ennusti pohjoiseen lämmintä ja kuivaa, lupasipa vielä, että Jyväskylään aamuyöksi luvattu sade tulee jo illan aikana jolloin me pojat olemme vielä kaukana pohjoisessa. Niinpä sitten reittisuunnitelmaksi muodostui Jyväskylä-Joensuu-Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi-Pelkosenniemi-Sodankylä-Kemi-Jyväskylä, jonka lyhin matka Genimapin mukaan on 1649km eli 1025 mailia. Sovittiin että mahdollisuuksien mukaan pidetään mittarinopeutena rajoitus + 20 ja vaihdetaan vetovuoroa tankkauksilla.

Jyväskylä - Joensuu 8:38 - 11:25 250km

Papereitten tarkastus sovittiin aamukahdeksaksi ja vaimo laittoi toisen lähtötodistajan nimen. Shell veturilta saatiin toinen todistaja ja tankit täyteen. Keli oli loistava. Varkaudesta Karvion kanavalle hieno tie, mutta 80 rajoitus haittaa ajamista. Joensuussa Nesteen asemalle tankkaamaan ja kuitin hakuun. Vähän juotavaa ja kohti Kajaania.

Joensuu - Kajaani 14:20 - 230km

Kurjan yksitoikkoinen väli, paitsi Nurmeksessa aika hienoja maisemia. Kolin kansallismaisemat eivät näy 6-baanalle, ja olisiko noita nyt sitten ehtinyt katselemaankaan. Tulikiven louhokset Juuassa näkyivät hyvin tielle. On sieltä nunnauuneja louhittu. Vähän ennen Kajaania takapää (ei pyörän) alkoi antaa merkkejä, joista saattoi aistia menossa olevan urakan mittavuuden. Tuntemukset menivät kuitenkin asennon vaihteluilla ohi, rautaperse ei puudu vaan sopeutuu.

Kajaani - Kuusamo 17:16 - 250km

Tuttu väli. Ristijärvellä orava oli keksinyt ylikulkusillan ja meni sähköjohtoa tien yli. Muutama poro nähtiin tienvarressa. Hyvä, että laittavat nille kirkkaan värisiä pantoja kaulaan, bongasin ainakin keltaisen, sinisen ja punaisen. Perangassa oli ensimmäinen poro tiellä ja sen jälkeen niitä sitten riittikin vaivaksi saakka.

Kuusamo - Kemijärvi - Pelkosenniemi - Sodankylä 20:51 - 255km

Päällystystyö kesken. Vaati itsehillintää ajaa rajoituksen rajalla uudella jo kaistamaalatulla tiellä. Välillä vähän pettikin ja ajettiin normaalin rajoituksen mukaan. Pysähdyttiin Napapiirille ja otettiin muutama kuva kännykkäkameralla, jonka käyttöä on syytä opetella vähän lisää.

Porilainen pariskunta oli tulosssa Norjasta Intikalla. Katselivat bemareita ja kysyivät, että onko tuo enää moottoripyöräilyä. No sitä siinä ihmeteltiin itsekin kaakaokupillisten verran ja jatkettiin eteenpäin. Liikenne oli hiljaista ja loppumatka vasta-aurinkoon, koska olimme aikataulusta edellä. Porojakaan ei enää näkynyt vaikka porilaiset siitä varoittivatkin. Oli kuulemma ollut Saariselällä vain 3 astetta yöllä ja teltassa toosi kylmä. No hyttyset ovat kuitenkin häipyneet ja porot tulleet tunturista alas teiden varsille ihmettelemään syötävän ja suolan perään. Kemijärveltä ja Pelkosenniemeltä otettiin nopeat pankkiautomaattikuitit, jos vaikka jäisi muuten muutama kymmenen kilometriä puuttumaan.

Sodankylä - Kemi 00:17 - 256km

Päällystystyötä ja pitkät 50km/h rajoitukset. Rovaniemen ohi mentiin kättä heilauttaen. Pimeä alkoi tulla ja säätelin valoja

Kemi - Pihtipudas 03:44 - 306km

Tarkoitus oli pysähtyä Pulkkilassa kahville, mutta kuppila oli kiinni. Jatkoimme etelään päin Kärsämäki, Pyhäsalmi. Vaskikellon jälkeen joku avasi varoittamatta vesihanat yläkerrasssa. No sade heikkeni lähes yhtä nopesti kuin alkoikin ja ongelmana oli vain pimeys, märkä tie, vastaantulevat rekat ja erityisesti niiden valot. Mopon valot osoittautuivat tosi heppoisiksi noissa oloissa. Ajeltiin varovasti rajoitus+10 mittarissa. Pihtiputaan Shell oli auki. Tankkaus, kahvit, Battery ja baanalle. Tästä tulikin ainoa yli 300 km:n veto. Muuten tyydyimme sellaisiin about 250km / 3 tuntia -pätkiin, joiden jälkeen jaloittelu ja tankkaus. Lyhyitä taukoja pidimme lopulta reilut kaksi tuntia yhteensä 21 tunnin ajon aikana.

Pihtipudas - Jyväskylä 05:41 - 139

Pihtiputaalla tuuli edelleen kosteasti, vaikka varsinaista sadetta ei enää ollut. Viitasaaren ABC:n pihassa käytiin katsastamassa mennäänkö pissalle, mutta jatkettiinkin samantien. Vähän ennen Äänekoskea tuli ensimmäiset väsymyksen merkit, joita kannattaa tosissaan tarkkailla. Jos alkaa tuntua siltä, että kypärän suhinaa ei kuulunut viimeisen 5:n millisekunnin aikana, kannattaa miettiä pysähtymistä tai jotain muuta radikaalia virkistyskeinoa - vaikkapa taukoa. Vetäisin visiirin auki ja samaan aikaan alkanut sadekuuro piristi loppumatkan ajaksi. Alkoi jo olla sen verran valoisaakin, että nostettiin matkavauhti taas takaisin tuttuun ja turvalliseen. Loppumatka sitten ajettiin yhtä Volvo S40 farkkua väistellen, kuski oli selvästi sitä mieltä, että vauhtia olisi voinut olla vielä +2 km/h meidän ajamaamme ja änkesi väliin. Sai sitten orgasminsa Lohikosken liittymässä kun kaarsimme kohti Taulumäkeä ja Veturia.

Loppumietteet

Kahdestaan on paljon helpompi ajaa, kun voi vaihdella vetovuoroa. Jälkipään valvojana tosin tarkkaavaisuus herpaantuu, mikä voi olla vaarallista ainakin elukoitten suhteen. Välimatkaa kannattaa pitää edellä ajavaan.

BMW K1200LT on selvästi tehty matkan taittamiseen. Bensaa tankkiin, säännölliset huollot merkkiliikkeessä ja välttämättömiksi tehtäviksi jää ilmanpaineitten, öljyn ja muiden nesteiden tarkistus sekä puhdistus maun mukaan. Varustusta ei tarvitse olla läheskään samalla tavalla kuin nakupyörissä. Tämäkin reissu tuli Kemiin saakka Rukan Air (verkkopuku), tekninen hihaton ja fleece päällä. Kemissä vaihdoin fleecen gorevuoriin ja vaihdoin eteläeurooppaan ostamani hanskat vähän pitempivartisiin sekä laitoin kaulurin kypärähupun kaveriksi. Loppumatkan sateetkaan eivät pakottaneet laittamaan gorehousuja päälle.

Baanalla tasaisen tappavaa vauhtia niin, ettei virkavalta kiinnostu ja varuilta vauhti pois ainakin risteyksissä, pimeissä paikoissa ja lapsimerkeillä.

Perse oppii!