10. Jyväskylään

Aamulla klo 10 ulos paatista Sipoon korpeen tarkastamaan "Anitankirkon" työmaata. Selvitettiin takan ja leivinuunin paikka ja todettiin autotallin valmiusaste. Sitten lähdettiin "suoraan" kotiin. Oltiin kotona jo 17:30. Koko reissun melkein paras mutkatie Kärkölästä Hillilään tuli taas naatiskeltua ja siitä saadulla voimalla vedettiin sitten Jämsän kautta kotiin. Poliisikaan ei pelottanut yhtäpaljon kuin Norjassa. Tai niinkuin kaverit sanoi, että tuntui kuin olisi tullut vapaan nopeuden maahan Norjan vaihtuessa Ruotsiin. Heh. Takagummikin kesti viimeiset kiusaukset kunnialla.

Matka on takana

Mopomatkailu on mukavaa ja aivan parasta se on ennen matkaa, matkan jälkeen sekä matkan aikana. Päätä itse. Minusta se on parasta. Jokaiselle matkalle pitäisi määrittää missio ennen matkaa, jotta kaikki osallistujat ymmärtäisivät mihin ovat osallistumassa. Niinkin yksinkertainen määritys kuin "Mahtavia vuonomaisemia loppumattomassa sateessa" olisi jo saattanut auttaa päätöksenteossa. Mutta mistä sitä tietää. Odotukset olivat ehkä erilaiset. Minä lähdin matkailemaan ja maisemia katselemaan, kun toiset odottivat pääsevänsä ajelemaan. Nyt se sitten tiedetään että Norjaan ei mennä kaahailemaan, mutta kaikesta huolimatta moottoripyörä on yksi parhaista välineistä aktiivisessa Norjan lomailussa. Jaa niin miksi, no siinä olet koko ajan aktiivisesti mukana, olipahan kyse lehmien tai vuohilauman tienylityksestä, tai keskikesän lumimyrskystä. Sinulle itsellesi ei jää hetkenkään epäilystä olitko se sinä vai et.

Tuomio tältä lyhyeltä pyrähdykseltä on, että Norja on matkailumaa. Nähtävää riittää, mutta paikkapaikoin enskapyörä ja lehmän hermot ovat suositus leppoisalle matkanteolle.

Tavaraa on aina liikaa mukana. Kun joskus oppisi ottamaan vain välttämättömän mukaan. Siihen ei paljoa tarvita: henkkarit (passi tai id), pari luottokorttia ja vähän käteistä. Tarpeelliset reseptilääkkeet ja tieliikennelain vaatimat pakolliset vermeet plus mielikuvitusta ja rohkeutta. Kohteliaisuus on hyvä matkatavara eikä suomalaisuuskaan ole huono asia, päinvastoin. Eri asia on sitten erämatkailu kotona tai muualla, mutta sivistyksen parissa vähemmälläkin pärjää, niin ja sitä rahaa.

Mitä ainakin jäi katsomatta:

Tie numero 65 Bettna - Surnadalsöra saattaisi olla käymisen arvoinen ja sitten Lofootit ja pohjoinen ja etelä ja ....