3. Geirangeriin
Aamu valkeni harmaana, mutta aamiaisen syönti sujui jo paljon helpommin kuin edellisenä aamuna. Olimmehan koko joukko pöydässä jo miltei saman tunnin aikana. Pakkotyötähän tämä ei ole ja siksipä pääjoukko onkin kukin omalla mopollaan karttansa ja kompassinsa kanssa vapaana lähtemään tai jäämään. Näillä seuramatkoilla kypsyvälle baana on vapaa.
Se vaan on niin hauskaa joukolla kun tunteet tuntuu ja tyhmyys tiivistyy - useimmiten eri tahtiin eli aina on jotain naureskeltavaa jos ei satu olemaan oma vuoro itkeä.
Aamiainen syötiin ja lähdettiin liikkeelle. Matkaopas unohti rillit silmiltä eikä nähnyt liittymää pikkutielle Trondheimiin. Opittiin kuitenkin, että moottoritiemaksut eivät koske mopoja. Trondheimin Tuomiokirkkokaan ei pääjoukkoa juuri kiinnostanut, vuorille pitää päästä tai jonnekin. Trondheim sinänsä teki kuitenkin vaikutuksen koskapa Maukka jossain risteyksessä heitti, että ensimmäinen kaupunki koko reissun aikana - saattoi olla oikeassakin, urbaani pentele. Niin paljoa ei kuitenkaan innostuttu, että oikein kuvia olisi otettu.
Ensimmäinen vuononylitys, missäköhän ollaan?
Lakana vai karttakirja, Masa on tehnyt valintansa.
Päästiinpä sitten vähän pienemmälle tielle ja lopulta oikein tunturin ylitykseen kippuratielle. Vaihtelevia polkuja kohti Åndalsnesiä. Trollstigen oli mahtava elämys, pilviä sen verran ettei kunnolla pelottanut.
Geirangeriin saakka ihmeteltiin näitä Norjan alppeja. Vaan sittenpä alkoi olla aika majoittua ja valittiin serpentiinin jälkeen eka hotelli oikealta, vähän ennen kaupunkia. Sattui olemaan suomalainen tyttö respassa ja meille järjestyi sopivasti kaksi huonetta kun maltettiin hetki odotella. Näkymä vuonolle on huikea ja näimme sen pakollisen risteilylaivankin, jonka kotipaikaksi veikkaan Genovaa, tarkemman lasin puutteessa.
Tässä talossa oli tosi upeat maisemat.