4. Dragsvikiin
Aamulla saatiin maistaa kosteaa asvalttia kiivetessämme kohti Dalsnibbaa.
Taivas alkoi kuitenkin kirkastua, kun lähestyttiin tunnelin päätä ja päätimmepä sitten lähteä suunniteltuun tunturin ylitykseen tielle numero 258. Hiekkatie, mutta hyväkuntoinen joskin kapea. Kevyen kuormurin (LT) peili otti jonkun nelipyöräisen bmw:n vastaavaan ja putosi. Nippusidevarmistuksen ansiosta ei kuitenkaan maahan saakka. Tarttui nyrkillä kiinni ja korjattiin myöhemmin ilmarilla. Samaa työkalua ei tarvittu vastaantulijaan joka ei jääänyt odottelemaan tuomiota, ei kai sitten sattunut.
Ajeltiin uskomattoman hienojen maisemien ja välillä sakean sumun keskellä kohti Stryniä. Yhtäkkiä oltiin hiihtokeskuksessa ja jatkettiin alas laaksoon täyteläisen vehreää joen vartta. Kaunista, kaunista.
Strynissä satuimme kuin satuimmekin Vinmonopoletin eteen ja täydensimme hieman varastoja ennen matkan jatkamista. Ajoimme Fördeen saakka saadaksemme selville että kansanjuhla on käsillä ja majapaikat täynnä. Kohtuuhyvä leirintämökki olisi löytynyt, mutta siinä kun ei ollut mukavuuksia, ei ravintolaa lähellä ja olisimme koko joukko joutuneet saman katon alle, niin yksi meistä sanoi ei. Plan-B vei kohti Dragsvikia ja maisematietä nro 55. Fördestä sinne pääsee kuoppaista ja mutkaista tietä numero 13. Kyykyttimet ohjattiin eteen ja sinnehän ne häipyivät horisonttiin.
Kuoppa ja mutkia tiellä nro 13 Fördestä Dragsvikiin
Dragsvikista sitten löytyivät hotellin pihalta ja melkein oli hommat hoidettu, kuittausta puuttui. Siihen jäätiin yöksi. Pesin Stjördalin vaahterasiirapin pois. Jatkettiin herraseurueen parvekkeella juomalla Strynin ostoksia ja ihmeteltiin.
Syötiin vielä kalaillallinen ja juotiin taas herraseurueen parvekkeella Strynin ostoksia.
Sitten me pojat ja tyttö nukuttiin melkein aamiaiseen saakka.