5. Sanderstöleniin
Aamulla ihmettelin kun brekkarille ilmestyi ajopukuisia miehiä ja lautta kuulemma lähtee 20 yli. Säätiedotteessa oli sanottu, että jossain voi joskus vähän sataa ja meidän sokerineideille tuli kiire kotiin. Poutapilvenveikot valitsivat kehäkolmosen ahdistusympyrän missä sade ei kastele eikä asvaltti luista, kunhan muistaa sateen sattuessa kulkea sporalla. Ehkä ne kyllästyi matkaseuraan, mene ja tiedä - sadetta on helppo syyttää.
Mepä sitten jäimme kurvailemaan etukäteen listattuja paikkoja ja seilattiin seuraavalla lautalla Hellaan.
Ajeltiin maisematietä nro 55 Jotunheimin kansallispuiston reunaa seuraillen kohti Lomia. Lomissa nautittiin vähän lämmintä voileipää ihan sisällä varjossa, kun pelotti että pihalla tulee kuuma. Lom oli ihan Gran Turismo -pelipaikan oloinen ja bongailimme toinen toistaan hienompaa kulkuneuvoa.
Jatkoimme upeiden maisemien halki 15:ta 51:lle jota takaviistosti oikealle Fagernesiin (olipas vaikea saada LT kääntymään takaviistoon soraisella asvaltilla vastaantulijan varatessa koko vasemman kaistan). Fagernesissäkin oli taas pileet ja ja tuttu juttu - majoitukset täynnä. Paikallinen Info antoi osoitteen Sanderstölenin tunturihotelliin, jossa oli tilaa, mitä en enää ihmettele. Sijainti keskellä ei mitään, vieraina 30 parlevuueläkeläistä, fiksattu illallinen ja jatko-ohjelmana mies ja rytmikone. Sapuskasta ja muusta sen verran, että harjoittelijat olivat asialla ihan ohjausta myöten. Leipälautasen asemesta pöydässä oli roskalautanen ja punkkua yritettiin tarjota valkkarilta tyhjäksi jääneeseen lasiin. Netin käyttö ei kuitenkaan maksanut mitään ja vileenikin (Wlan) olisi ollut tarjolla samaan hintaan. Uni tuli kuitenkin ajallaan tai vähän aikaisessa. Aamiaiselle oli oma pöytä valmiina samalla tahraisella pöytäliinalla peitettynä. Paskaakos tuosta, ittepähän sotkettiin.